tiistai 28. tammikuuta 2014

Kevät

The Seed

Ainakin itselläni luomisen määrä vaihtelee paljon vuodenaikojen mukaan. Syksy on itselleni äärimmäisen takkuista aikaa jouluun asti. Kun kevätaurinko alkaa jälleen pilkahdella, luominen pääsee jälleen vauhtiin ja intoa tuntuisi olevan enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja.

Syksyllä ideoita kyllä riittää, mutta niiden toteuttamiseen ei vain riitä energiaa vaikka mieli haluaisi. Ei vain saa itseään liikkeelle, tai jos yrittää liikaa, se menee pakottamisen puolelle. Ja silloinhan ei onnistu yhtään mikään. Se on kumma, että vaikka tämän tiedostan, niin silti yritän vain väkisin puskea. Asiaa on siis ollut minulle vaikea hyväksyä. Olen yrittänyt pakottaa itseäni ja manannut mielessäni että on se kumma kun kroppa ei tee mitä mieli haluaa. Mutta en ole ainoa, lähes joka viikko joku tuttu kirjoitti syksyn aikana muilta apua pyytäen, että mitä tehdä, kun jarru on päällä. Ja neuvo muilta on ollut se, että tee mistä saat energiaa juuri sillä hetkellä: lue, mene elokuviin, piirrä luonnosvihkoon...

Oli vapauttavaa lukea seuraava Marshall Vandruffin teksti:

"One reason that people have artist’s block is that they do not respect the law of dormancy in nature. Trees don’t produce fruit all year long, constantly. They have a point where they go dormant. And when you are in a dormant period creatively, if you can arrange your life to do the technical tasks that don’t take creativity, you are essentially preparing for the spring when it will all blossom again."
~Marshall Vandruff 

Niin, ehkäpä se onkin tarkoituksenmukaista, että syksyllä vaivun jonkinasteiseen horrokseen keräämään voimia seuraavaa luovaa kautta varten, ja ammennan itseeni energiaa niistä asioista, joista sillä hetkellä nautin. Ensi syksynä siis keskityn luonnosvihkoni täyttämiseen ja nautin asioiden suunnittelusta, ideoinnista, haaveilusta ja unelmoinnista. Ja kun aika on kypsä, tuon suunnitelmat käytäntöön.  

Yllä Pawel Joncan the Seed teos, jonka itse koin erittäin inspiroivana ja joka sopii hyvin aiheeseen. Nyt olen päässyt tuohon asteeseen: versot alkavat pikkuhiljaa nousta maan pinnalle ja puhjeta kukkaan. Tämä teos on nyt siis toivelistallani :)
Toivottavasti on kaikin puolin erittäin luova kevät tulossa!

2 kommenttia:

  1. Kiitos tuosta tekstilainauksesta; olen ollut ahdistunut, kun en saa mitään aikaiseksi pimeänä kautena... Se onkin Luonnon sanelemaa, eipä ole tullut mieleen.

    VastaaPoista
  2. Mags, ihan sama juttu. Opetellaan elämään enemmän luonnon ehdoilla ja itseämme kuunnellen

    VastaaPoista

Ilahdun vierailustasi!